Kannanottoja / elokuu 2006

Hei kaikki,

Toivottavasti kesä on mennyt hyvin. Aurinkoa ja lämpöä ainakin riitti. Lopulta oli sadekin tervetullut. Sateen sijasta tuli ensin savua. Tuntuu, että ilmansuojelu on tuuliajolla, eikä asiaan suhtauduta riittävän vakavasti.

Oma kesäni on mennyt lukemisen ja kirjoittamisen merkeissä. Työpöydältäni haluankin välittää terveiset Roomasta - yli 2000 vuoden takaa. Törmäsin sattumalta vuosina 106 - 43 eKr. eläneen Ciceron ajatuksiin vanhenemisesta. Ajatukset ovat ihmeellisen tuoreita ja sopivat yhä nykyaikaan vaikka historian kulissit ovatkin muuttuneet. Kulttuuristen erilaisuuksien rinnalla kulkee myös paljon universaalia, yhteistä. On hienoa tuntea olevansa samaa tuhansien vuosien yli kulkevien sukupolvien jatkumoa ja oppia Cicerolta. Miten saisimme yhteiskuntamme arvostamaan paremmin pitkää kokemusta ja sen tuomaa viisautta?

Vanheneminen ja onnelliset vuodet?

Cicero pohtii miksi vanhenemiseen suhtaudutaan nurjasti. Hän tarkastelee hyvää vanhenemista. Onnellisten vuosien avaimiksi hän tarjoaa elämän eri vuodenaikojen - lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja vanhenevan elämän - erilaisen ominaislaadun ymmärtämistä ja kunkin kauden vahvuuksista nauttimista.

Uskotaan, että vanheneminen on kurjaa, koska
a) se vie meiltä mahdollisuuden aktiiviin toimintaan;
b) kuntomme heikkenee;
c) fyysiset nautinnot katoavat; ja
d) vanhenemisen pääteasema on kuolema.
Cicero haastaa pohtimaan näitä väitteitä.

Kohtalona sohvaperuna?

Mikä aktiivisuudestamme katoaa, kysyy Cicero. Tehtävät, joita nuoret tekevät tai ne johon tarvitaan fyysistä voimaa tai muistia? Hän varoittaa meitä haikailemasta nuorten tehtäviä. Tulee miettiä luontuvatko kaikki tehtävät meille enää. Olisi syytä pohtia, minkälaisessa toiminnassa voisimme parhaiten hyväksikäyttää iän tuomaa kokemusta ja viisautta, mielenmalttia ja kaukonäköisyyttä. Nuorten tukeminen voi olla yksi sellainen tehtävä. Nykypäivään sovellettuna tuntuukin, että moni sektori kaipaisi kokenutta mentoria, tukijaa. Muutoin menetämme osan osaamisesta ja ns. hiljaisesta tiedosta.

Ikä ei ole este jatkaa henkisiä harrastuksia. Ciceron mukaan Plato kirjoitti vielä 80-vuotiaana. Isocrates julkaisi Panegyric teoksensa 94-vuotiaana. Leontinin Gorgias jatkoi työn tekoa aina 107-vuotiaaksi. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän teki töitä vielä niin vanhana, hän vastasi, ettei näe mitään syytä lopettaa. Henkisten ja yhteisöllisten tehtävien lisäksi Cicero suosittaa myös maanviljelyä ja puutarhanhoitoa. Uuden elämän ja kasvien vaaliminen ja siitä nauttiminen käy myös Cicerolle sielun hoidosta. Kaikesta voimme nauttia syvemmin, kun ei enää tarvitse väkisin pysytellä oravan pyörässä. Meidän ei - Ciceron mukaan - kannata enää haikailla kunnianhimon taistelukenttiä ja kaunaisia kilpailutilanteita. Olemme vapaita.

Meneekö muisti?

Muisti menee, jos sitä ei harjoita. Tässäkin Ciceron sanat osuvat nykypäivänäkin maaliin. Pythagoras, Democritus, Plato, Xenocrates, Zeno, Cleanthus ja Diogenes todistavat että antiikin aikanakaan ei vanhenemisen hintana ollut huono muisti. Cicero suosittaa päivittäisiä muistiharjoituksia. Hän muistuttaa myös siitä, että vanhanakin voi oppia uusia asioita. En ole koskaan nähnyt niin innokkaita opiskelijoita kuin ikäihmisten yliopistossa, jossa olen käynyt luennoimassa. Myös antiikin aikana ikääntyneet opettelivat uusia asioita. Socrates opetteli lyyran soittoa. Cicero itse sanoo vasta vanhoilla päivillään innostuneensa kreikan kirjallisuudesta. Solon sanoi joka päivä oppivansa jotakin uutta.

Joku voi sanoa että muistaa elämästään vain ikäviä asioita. Cicero kuitenkin korjaa ettei kenenkään elämään kuulu vain negatiivisia asioita. Pitkään elämään sisältyy myös paljon iloa eikä vain vastoinkäymisiä. Murehtiminen ei ole vain vanhenevien ihmisten osa, nuoretkaan eivät säästy suruilta.

Huononeeko kunto?

Ciceron mukaan ikääntyminen sinänsä ei ole huonon kuntomme syy. Se voi johtua sairaudesta, jolta eivät nuoretkaan säästy. Se voi myös johtua siitä, että olemme kuluttaneet kehoamme viettämällä epätervettä elämää. Elämän loppupuolella korjaamme siitä satoa. Kehomme joutuu maksajaksi.

On totta, että vanhenemisen myötä menetämme osan voimistamme. Ciceron mukaan on kuitenkin hölmöä toivoa elämän pyörän kääntyvän taaksepäin. Kuntoa voi kuitenkin ylläpitää kauan. Cicero on jälleen hyvin 'moderni' ja suosittelee kohtuullista liikuntaa. Hän kehottaa välttämään liiallisuuksia. Ruokaa ja juomaakin tulee nauttia vain sen verran kuin on välttämätöntä. Eikä hän unohda päänuppiakaan. Järkeä, jopa sielua tulee harjaannuttaa. Ciceron mukaan järkemme sammuu kuin lamppu, jos emme anna sille 'öljyä'. Mitähän sielun harjaannuttaminen voisi merkitä nykyaikana? Taidenautinnot kenties ovat sitä. Ystävien seura on hyvää ja sitäkin Cicero korostaa. Hän on jopa kirjoittanut siitä toisen kirjoituksen. Elämässä pitää myös olla mysteeri, selittämätöntä, joka ajaa pohtimaan ja mietiskelemään. Jonkun ikkunan on hyvä aina olla auki. Mielenkin raikkaus edellyttää avoimia asioita.

Cicero puhuu myös oikeuksien puolustamisen tärkeydestä. Jo hänen aikanaan oli oskupajamäkiä ja vanhemmat ihmiset kokivat syrjintää. Ciceron mukaan meidän on pidettävä puoliamme, eikä meidän tule hevin luopua oman elämämme hallinnasta. Kun vaadimme oikeuksiamme, muutkin alkavat arvostaa meitä.

Elämää ilman nautintoja?

Onko kohtalonamme elämän kapeneminen ja tasapaksu elämä ilman nautintoja? Cicero ei haikaile nuoruuden nautintojenkaan perään. Hän varoittaa paheiden koukusta: 'Minkä loistavan palveluksen ikääntyminen meille tekee kun se vie meiltä nuoruuden suurimman häpeäpilkun. Ei ole ihmiskunnalle suurempaa kirousta kuin vapaasti tyydyttää kaikkia kohtuuttomiakin tarpeita. Ei ole rikosta tai pahuutta, johon ei rajaton nautinnonhalu olisi johdattanut. Himo helposti hämärtää mielen valon ja johtaa kammottaviin asioihin. Järki on paras lahjamme.'

Entä suomalaisille niin tärkeä juoma- ja ruokapuoli? Kohtuutta niissäkin, sanoo Cicero. Minkä menetämme määrässä, sen korvaa elämisen laatu: ei enää krapulaa eikä kivistävää vatsaa, ei huonosti nukuttuja öitäkään. Määrän voimme korvata laadulla ja voimme syventyä nauttimaaan hyvistä keskusteluista ja muusta seuranpidosta.

Kuoleman läheisyys?

Kuolemaa ei voi kieltää. Se on osa elämänkaarta. Olisi hyvä jos ihminen ei sitä pelkäisi. Ciceron mukaan vielä parempi olisi jos ihminen elämästä kylläisenä voisi ottaa sen tervehtien vastaan. Cicero muistuttaa, ettei kuolema säästä nuorempiakaan. Se on heille suuri tragedia. Ikääntyneet ovat jo voiton puolella. Heillä on pitkä elämä siihen kuuluneine kokemuksineen ja muistoineen. Sitä voivat nuoret vain toivoa.

Lopuksi

Näin siis Cicero. Meidänkin tulee päästä eroon surkuttelevista,
passivoivista, oikeutemme anastavista ja negatiivisista vanhenemisen käsityksistä. Happy Years Yhdistys64 on perustettu juuri tätä varten, toistemme tueksi. Olisi hauska kuulla, mitä ajatuksia Cicero teissä herättää. Uudistuneet verkkosivut tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden. Myös syksyn jäsenseminaarissa voimme jatkaa keskustelua jaksamisesta, ruuan vaikutuksesta mielialaan ja kunnon ylläpitämisestä. Toivonkin, että mahdollisimman moni tulee mukaan. Tarkoitus on myös yhdessä suunnitella tulevaa toimintaamme. Emme ole mikään sisäänpäin lämpiävä kuppikunta, vaan haluamme kaikkien jäsenten tuntea yhdistyksen kodikseen. Jokaiselle on tässä kodissa hyvä sija ja tekemisen paikka jos niin haluaa.

Onnellista syksyä kaikille!
Anita Kelles-Viitanen
Helsingissä 18.8.2006